Kun lapselle tai aloittelijalle valitaan ensimmäistä kitaraa, vastaan tulee usein kolme vaihtoehtoa: klassinen kitara, teräskielinen akustinen kitara ja sähkökitara. Kaikilla on oma paikkansa, mutta ne tuntuvat käsissä ja sormissa erilaisilta.
Paras ensimmäinen kitara on sellainen, jota lapsi tai aloittelija haluaa soittaa ja jonka kanssa hyvä soittoasento on mahdollinen. Kitarapedagogin näkökulmasta klassinen kitara on usein erittäin hyvä aloitussoitin, koska se kehittää alusta asti molempien käsien itsenäistä yhteistyötä, sormien hienomotoriikkaa ja kuuntelevaa äänenmuodostusta.
Jos lapsi aloittaa klassisen kitaran tunneilla tai musiikkiopistossa, nylonkielinen klassinen kitara on yleensä luontevin valinta. Jos taas nuoren motivaatio alkaa myöhemmin suuntautua sähkökitaramusiikkiin, soitinta voi hyvin vaihtaa. Klassista kitaraa ei tarvitse jatkaa väkisin, vaan sen voi pitää toisena soittimena tai siihen voi palata myöhemmin uudestaan.
Tärkeintä on, että soitin on oikean kokoinen, pysyy vireessä ja tuntuu soittajasta innostavalta.
Sisällysluettelo
1. Klassinen kitara aloittelijalle
2. Teräskielinen akustinen kitara aloittelijalle
3. Sähkökitara aloittelijalle
4. Yhteenveto: klassinen, teräskielinen vai sähkökitara?
1. Klassinen kitara aloittelijalle
Klassinen kitara on monelle lapselle ja aloittelijalle hyvä ensimmäinen kitara. Klassisen kitaran kielet ovat nailonia, minkä vuoksi soitinta kutsutaan usein myös nylonkieliseksi kitaraksi. Nylonkielet tuntuvat sormissa pehmeämmiltä kuin teräskielet, mikä voi helpottaa soiton aloittamista etenkin pienellä lapsella.
Kitarapedagogin näkökulmasta klassisella kitaralla aloittamisessa on yksi erityisen tärkeä etu: molemmat kädet pääsevät kehittymään heti alusta asti monipuolisesti. Otelautakäsi harjoittelee sävelten painamista ja näppäilykäsi oppii tuottamaan ääntä hallitusti eri sormilla – molemmat kädet harjoittelevat sormien itsenäisyyttä ja käsienvälistä synkronisaatiota. Tämä käsien yhteistyö kehittää lapsen hermostoa, koordinaatiota ja sormien hienomotoriikkaa tavalla, josta on hyötyä myös myöhemmässä soittoharrastuksessa.
Kitaransoitossa käsien toiminta risteää aivojen ohjauksen kanssa: vasen aivopuolisko ohjaa pääosin oikeaa kättä ja oikea aivopuolisko vasenta kättä. Siksi kahden käden tarkka ja samanaikainen käyttö on lapselle kokonaisvaltaista motorista harjoittelua. Klassinen kitara tarjoaa tähän hyvän lähtökohdan, because molemmilla käsillä on alusta asti selkeä ja aktiivinen tehtävä. Aivojen toiminnasta ajatellaan yleisesti niin, että oikea aivolohko vastaa muun muassa hahmottamisesta, luovuudesta sekä tunteiden tunnistamisesta, kun taas vasen aivolohko on useimmilla ihmisillä dominoiva puoli kielen, puheen ja loogisen ajattelun käsittelyssä.
Klassinen kitara sopii hyvin soiton perusteiden opetteluun, musiikkiopistoihin, klassiseen musiikkiin, säestämiseen ja kotisoittoon. Leveämpi otelauta antaa sormille tilaa, mutta vaatii samalla hyvän soittoasennon ja oikean kokoisen soittimen. Siksi klassinen kitara lapselle kannattaa valita niin, että lapsi yltää otelaudan ensimmäisiin nauhaväleihin ilman kurottelua.
Jos mietit, mikä kitara aloittelijalle olisi turvallinen ja monipuolinen valinta, laadukas nylonkielinen klassinen kitara on usein hyvä lähtökohta. Voit tutustua klassisiin kitaroihin esimerkiksi Riento-kitaroiden klassisen kitaran malliston avulla.
"Riento-kitarat merkitsevät aivan uutta lukua oppilassoitinten kehityksessä ja ovat kiinnostavia soittimia kenelle tahansa kitaristille. Hämmästyin, kun sain kokeilla ensimmäisen kerran 3/4-koon kitaraa oppilaani tunnilla. Soinnissa oli suuremman kitaran tuntua. Olen sen jälkeen lämpimästi suositellut Riento-kitaroita oppilailleni."
– Juha-Pekka Peltonen, kitaransoiton lehtori, Palmgren-konservatorio, Pori
2. Teräskielinen akustinen kitara aloittelijalle
Teräskielinen akustinen kitara soi kirkkaammin ja voimakkaammin kuin klassinen kitara. Se on monelle tuttu pop-, rock-, folk- ja singer-songwriter-musiikista. Jos nuori tai aikuinen aloittelija haluaa erityisesti säestää lauluja tai soittaa kevyen musiikin kappaleita, teräskielinen kitara voi tuntua tyylillisesti houkuttelevalta vaihtoehdolta. Teräskielisiä akustisia kitaroita on saatavilla monen näköisinä malleina, mikä voi olla houkutteleva tekijä. Tärkeintä olisi kuitenkin valita soitin soinnin ja käyttötarkoituksen mukaan. Olisi hyvä, jos ulkonäkö ei vaikuttaisi päätökseen kuin aikaisintaan valinnan loppumetreillä.
Lapselle teräskielinen akustinen kitara ei kuitenkaan yleensä ole paras aloitussoitin. Teräskielet tuntuvat sormissa kovemmilta kuin nylonkielet, ja pieni lapsi voi kokea niiden painamisen raskaaksi. Jos soitin on lisäksi liian suuri tai kielten korkeus on korkea, soittaminen voi tuntua vaikealta jo ennen kuin perustaidot ehtivät kehittyä. Siksi klassinen nylonkielinen kitara on useimmille lapsille turvallisempi ja pedagogisesti parempi lähtökohta. Teräskielinen akustinen kitara, kuten Riento-kitaran akustisen kitaran mallisto, voi sen sijaan olla hyvä ensimmäinen kitara nuorelle tai aikuiselle, jos soittajan kädet jaksavat painaa kieliä mukavasti ja tavoitteena on erityisesti säestyssoitto.
3. Sähkökitara aloittelijalle
Sähkökitara voi olla erinomainen ensimmäinen kitara, jos lapsen tai nuoren suurin innostus liittyy rockiin, metalliin, popmusiikkiin tai bändisoittoon. Moni aloittelija motivoituu eniten siitä musiikista, jota hän itse kuuntelee. Silloin oikea soitin ei ole vain teknikko valinta, vaan myös motivaation lähde.
Usein sähkökitara alkaa kiinnostaa erityisesti noin 12–15 vuoden iässä, kun oma musiikkimaku vahvistuu ja bändimusiikki, riffit, soolot tai sähköinen soundi alkavat tuntua omilta. Jos on aiemmin soittanut vaikkapa klassista kitaraa, on tässä vaiheessa täysin hyväksyttävää vaihtaa soitinta tai ottaa sähkökitara klassisen kitaran rinnalle. Klassista kitaraa ei tarvitse nähdä “vääränä” tai loppuun suoritettuna vaiheena, vaan se voi jäädä toiseksi soittimeksi tai siihen voi palata myöhemmin uudestaan. Tärkeintä on soittajan innostuksen säilyminen ja tekemisen palo.
Klassisella kitaralla opitut taidot eivät mene hukkaan. Päinvastoin: käsien koordinaatio, sormien hienomotoriikka, otelautakäden itsenäisyys ja kuunteleva soittotapa tukevat myös teräskielisen kitaran ja sähkökitaran soittotekniikoita. Hyvä aloitus klassisella kitaralla voi siis rakentaa vahvan pohjan myös myöhemmälle tyylilliselle suuntautumiselle.
Sähkökitarassa kielet ovat usein kevyemmät painaa kuin teräskielisessä akustisessa kitarassa. Toisaalta sähkökitara tarvitsee yleensä vahvistimen ja muita tarvikkeita, joten aloituspaketti on hieman erilainen kuin pelkän akustisen kitaran kanssa.
Sähkökitara aloittelijalle voi olla hyvä valinta etenkin silloin, kun soittaja haluaa soittaa bändimusiikkia ja on valmis opettelemaan myös vahvistimen käyttöä. Pienelle lapselle kokonaisuus voi kuitenkin olla monimutkaisempi kuin yksinkertainen nylonkielinen kitara.
4. Yhteenveto: klassinen, teräskielinen vai sähkökitara?
Ensimmäistä kitaraa ei kannata valita pelkän hinnan tai ulkonäön perusteella. Hyvä kitara aloittelijalle on sellainen, joka sopii soittajan kokoon, tuntuu käsissä mukavalta ja tukee sitä musiikkia, jota soittaja haluaa oppia.
| Kitaratyyppi | Kenelle sopii parhaiten? | Vahvuudet aloittelijalle | Huomioitavaa |
| Klassinen kitara | Lapselle, nuorelle tai aikuiselle, musiikkiopistoon, soiton perusteiden opiskeluun ja rauhalliseen kotisoittoon | Nylonkielet tuntuvat sormissa pehmeämmiltä. Kehittää molempien käsien yhteistyötä, sormien hienomotoriikkaa, koordinaatiota ja perustekniikkaa. | Soittimen koko on tärkeä valita oikein. Liian suuri klassinen kitara voi vaikeuttaa soittamista ja vähentää motivaatiota. |
| Teräskielinen akustinen kitara | Nuorelle tai aikuiselle, joka haluaa säestää lauluja ja soittaa pop-, folk-, rock- tai singer-songwriter-tyylistä musiikkia | Kirkas ja voimakas ääni. Sopii hyvin säestyssoittoon ja kevyen musiikin kappaleisiin. | Ei yleensä paras aloitussoitin pienelle lapselle, koska teräskielet voivat tuntua kovilta ja vaatia enemmän puristusvoimaa. |
| Sähkökitara | Nuorelle tai aikuiselle, jota kiinnostavat rock, metalli, pop, riffit, soolot tai bändisoitto | Voi olla erittäin motivoiva soitin, jos musiikillinen kiinnostus kohdistuu sähkökitaramusiikkiin. Klassisen kitaran taidot tukevat myös sähkökitaran soittotekniikoita. | Tarvitsee yleensä vahvistimen ja muita tarvikkeita. Pienelle lapselle kokonaisuus voi olla monimutkaisempi kuin klassinen kitara. |
Klassinen kitara on usein paras ja pedagogisesti perustelluin valinta lapselle, musiikkiopistoon ja soiton perusteiden opiskeluun. Se kehittää molempien käsien yhteistyötä, hienomotoriikkaa ja soittamisen perustekniikkaa tavalla, josta on hyötyä myös myöhemmin, vaikka soitin vaihtuisikin sähkökitaraan tai teräskieliseen kitaraan.
Teräskielinen akustinen kitara ei yleensä ole suositeltava aloitussoitin pienelle lapselle, mutta nuorelle tai aikuiselle se voi olla hyvä vaihtoehto, jos tavoitteena on säestyssoitto ja kevyen musiikin kappaleet.
Lopulta paras kitara lapselle tai aloittelijalle on se, joka saa tarttumaan soittimeen uudestaan myös seuraavana päivänä.